Uuden kynnyksellä

Olipahan myllerrysten vuosi! Katsoipa melkein mistä
tulovinkkelistä hyvänsä, niin voi sanoa, että olipahan vuosi! Toisilla
sanoilla: Tulipahan eletyksi! Eikä voi sanoa, että eihän meidän pienissä
ympyröissä toimivien kannalta nyt mitään… Kyllä kaikki vaikuttaa kaikkeen,
suuret tapahtumat valuvat vääjäämättä myös pieniin ympyröihin. Jos esim. nyt jo
pitää alkaa huolestumaan siitä, minkähänlainen kesä tulee seuraavaksi,
tukahduttavan tulikuuma vai sateisen kylmä ja myrskyisä, niin vaikuttaahan se
jokaisen elämiseen, sen laatuun ja määrään.

Hoitoalalla kuluneena vuotena eletyn ”myrskysään” vähitellen
tasaannuttua ja itse hoitotyön toivottavasti laadultaan myös kohennuttua sopii
nyt uuden vuoden kynnyksellä toivoa parasta. Ainakin omalle väellemme olemme
yrittäjinä viestittäneet, että paras tapa suhtautua tulevaan on tehdä oma työ
edelleen niin hyvin ja laadukkaasti, kuin vain ikinä osaamme. Eivät ihmisten
tarpeet, varsinkaan ikääntyneiden, vammaisten, sairaiden ja muuten hoitoa
tarvitsevien tarpeet ja odotukset ole miksikään muuttuneet. Muuttuu maailma 

ympärillämme miten tahansa, kaipaa ihminen edelleen samoja asioita kuin aina 

ennenkin: läheisyyttä, laadukasta hoitoa, lämmintä suhtautumista ja ihmisarvon 

jakamattoman kunnioituksen asennetta.

Tarvitsee vain ajatella, että saatan olla itsekin joskus avun tarpeessa tai varmuudella 

olen joskus iäkäs, jos vain saan elää. Miten silloin haluaisin itseäni kohdeltavan?

Uuden kynnyksellä on aina myös kutiavan jännittävää olla:
saapa nähdä, mitä kaikkea eteen tulee! Siellähän voi odottaa vaikka mitä
mielenkiintoista! Ei tarvitse pelätä tulevaa. Tuleva tulee joka tapauksessa,
vaikka emme sitä haluaisikaan. Parasta on siis sen antaa vaan tulla. Keinot sen
kohtaamiseen on aina keksitty, niin nytkin!

Pystypäin siis päin tuulta tai tyyntä! Tehdään se tulevaisuus!