Yhteisö on enemmän

Lähestymme Suomi 100 -juhlavuoden H-hetkeä. Jokaisella meistä on lupa tuntea ilonsekaista jännitystä tulevasta juhlasta. Kollektiivinen kansallistunne saa nyt jos koskaan näkyä ja tuntua. Järjellisissä ja rauhanomaisissa raameissa luonnollisesti. Mennyt 100 vuotta ja tuleva aika paiskaavat rehdisti kättä.

Sanotaan, että esim. perhe on enemmän kuin sen jäsenten lukumäärä. Perhe on yhteisö. Se on toimiva yksikkö. Se on enemmän kuin sen jäsenet erikseen. Yhteisö toimii ainakin osin eri tavoin kuin sen jäsenet. Se on solu, joka jakautuu, mutta pysyy yhdessä. Samaa voidaan sanoa melkein mistä vaan ihmisten yhteisöstä. Suomikaan ei olisi selviytynyt itsenäisenä 100 vuotta, ellei sen kansa olisi ollut jotain muutakin kuin kansalaisten summa. Mutta se on selvinnyt. Juuri tästä syystä.

Tätä yhteisön ja yhteisöllisyyden esiin huutoa tarvitaan tänä aikana enemmän kuin koskaan! Kun näkee lasten ja nuorten - aikuistenkin! - tuijottelevan kännyköittensä pieneen ruutuun ollessaan porukalla koolla, juttelematta keskenään lainkaan, tai kulkiessaan kadulla, jopa pyörällä ajaessaan katse ja kädet naulittuina kännykkään, tulee huoli. Missä on kasvotusten kommunikoiva yhteisö, jossa jäsenillä on asiaa toisilleen?

Hoitotyössä yhteisö ja yksi paiskaavat hienolla tavalla kättä! Hoitoa tarvitseva saa kokea, että hänestä huolehtii jokin joukko, yhteisö. Se voi olla perhe, ystäväjoukko, sairaalan väki tai yrityksen hoitajat. Hienoa ja kunnioitusta herättävää on toki sekin, että puoliso hoitaa yksin omaishoitajana puolisoaan. Mutta se ei ole ollenkaan hienoa, jos omaishoitaja jätetään yksin vastaamaan omaisensa hoidosta. Aina pitäisi olla taustalla jokin asiasta tietoinen tukijoukko, joka ottaa vastuun, kun yhden voimat eivät riitä.

Voisiko maamme juhlavuosi olla haastamassa juuri tähän: Yhteisö on enemmän?

Reijo Niemelä
toimitusjohtaja