Keski-Pohjanmaan Hoitopalvelun blogi

  • 30.07.2019 - Reijo Niemelä, toimitusjohtaja
    Mitä on tapahtunut?

    Mennyt alkuvuosi oli hoitoalalla myrskyisä. Meitä alan yrittäjiä on tukistettu niskavilloista niin, että hiustupot lentelivät! Mitä on tapahtunut? On tapahtunut ilmiselviä, jopa pöyristyttäviä hoidon laiminlyöntejä, ja eettisesti täysin kestämättömiä virheitä, joita sivistyneen maan hyvin koulutettujen yritysjohtajien ja heidän alaisinaan toimivien ei koskaan uskoisi sallivan. Sitten on tapahtunut yleisen mielipiteen hullaantuminen asialle ja sitä kautta poliittisten päättäjien vaalienalushullaantuminen. Demokratiassa tämä on mahdollista. Keskustelu siitä, miten huonosti erityisesti vanhustenhoidon asiat meillä ovat, kävi kuumana, etten sanoisi tulta iskien. Ja sitten on tapahtunut se, mikä on hyvin tyypillistä suomalaiselle keskustelukulttuurille: ensin vouhkataan ja sitten yleistetään: Koko vanhustenhoitoala on retuperällä.


    Nyt kun pöly on hieman laskeutunut, rohkenee tällainen ”sydänvereslihalla” hoitotyötä tekevä yrittäjä esittämään vastaväitteen: ei koko hoitoala eivätkä kaikki hoitoalan yrittäjät ole sössineet. Suuret mammutit näyttävät tulleen paljastuneiksi, ja ehkä osa meistä pienemmistäkin. Jokaisella meillä alan yrittäjällä on aina parantamisen varaa ja on oltava aroin mielin ja tarkkana, ettei tapahtuisi virheitä, mutta tulikohan tässä leimatuksi myös syyttömiä. Hurskasteluun ei ole aihetta kenelläkään, mutta itsepuolustukseen on oikeus niillä, jotka tietävät yrittäneensä parhaansa, olleensa tietoisia mitoituksista ja joiden asiakkaat ovat tyytyväisiä.


    Tämä hoitotyö on upea ala, jossa tehdään eettisesti korkeata työtä ihmisen hyväksi. Eurojen lantit silmien paikoilla ei sovi johtotähdeksi. Sydän on se, jota pitää kuunnella. Tarvitaan ”ammattitaitoa ja sydäntä”, kuten oma sloganimme kuuluu. Silti jokaisen pitää hyväksyä myös se, että jokaisella yrittäjällä on oltava oikeus pyrkiä taloudellisesti terveeseen toimintaan ja että vain sellainen yritystoiminta voi taata laadukkaan työn. Tämä ala on aivan liian huonosti hinnoiteltu.


    Kuka olikaan se taannoinen ministeri, joka sanoi, että jos koneiden korjaamisesta suostutaan maksamaan enemmän kuin ihmisen hoitamisesta, yhteiskunnassa on arvokeskustelun paikka!


    Reijo Niemelä, toimitusjohtaja


    Lue lisää
  • joulukirje
    19.12.2018
    Joulukirje asiakkaillemme ja yhteistyökumppaneillemme

    Joulun aikaan pohditaan tärkeitä asioita. Joulu haastaa kääntämään arkiajattelun ja arkimenon vaakatason pystysuoraksi, miettimään olennaisia. Olisiko tämä tärkeä kysymys: Mikä se on se oikein tärkeä asia? On trendikästä puhua ”palaamisesta lapsuuden jouluihin” tai ”joulun tunnelmasta” tai ”kiireen vähentämisestä” tai ”hetken hiljentymisestä” tai ”maittavien ruokien valmistamisesta”. Hyviä asioita kaikki ja tuntuu, että esillä on vain tärkeitä asioita. Ja sitten ykskaks kaikki onkin ohitse. Arjen tultua kaikki tuo tärkeä unohtuu ja tärkeitä ovatkin taas hulina ja alennusmyynnit. Parkkitalot ja paikat täynnä autoja ja ihmisiä ettei sekaan mahdu, hermostumista, tönimisiä, lasten itkua, väsymistä.

    Jokaisella on omat tärkeät asiat. Ja on yhteisiäkin tärkeitä asioita. Maailmanlaajuisesti ilmastonmuutos, Euroopan laajuisesti Brexit, Suomen laajuisesti tulevat vaalit ja soten kohtalo, Kokkolan laajuisesti Suntin hyvinvointi, minun laajuisesti vähän pienemmät asiat kuten minkä kumman takia emme saa kynttiläsarjaa palamaan… Meille hoitoväelle on tosi tärkeätä, että osaamme hoitaa meille uskotut ihmiset hyvin ja heidän toiveidensa mukaisesti.

    Niin, mikä on sitten se oikein tosi tärkeä asia? Jouluna. - Oikein pitää miettiä. Oikeastaanhan se ei ole mikään noista edellä sanotuista. Lapsuuden joulut kultautuvat. Kuka muistaa miten niukkaa oli. Lipeäkalat haisivat kammottavalta ja joulupukitkin olivat hirviöitä! Muistot ovat ihania, joilla niitä on, mutta eivät ne lopultakaan kanna tässä päivässä. Joulun kaikkinainen ulkoinen kuorrutus on näyttävää, viehättävää ja joskus kohottavaakin, joille niin on.  Mutta nyt eletään nyt. Ja on elettävä tapaninpäivän jälkeenkin ja jaksettava. Mikä kantaa ja kestää?

    Tänään nähdään kovasti vaivaa joulun todellisen ytimen syrjäyttämiseksi. Joulun todellinen sanoma on vanhanaikaista ja tilalle on syytä keksiä jotain modernimpaa. Mutta - kaiken uhallakin -  ei pidä unohtaa, että vanhanaikaisuudessa on siltikin tosi poweria: Joulun ydin on Rauhan Lapsen syntyminen keskelle arkisia, kurjia oloja. Talliin, seimeen, josta eläimet syövät. Mutta syntyi, ja toi tullessaan kaikkea, mitä rahallakaan ei saa. Rauhaa, Sovintoa, Suurta Iloa, Lepoa, ihmiskunnan Pelastuksen. Vanhanaikaista tai ei, mutta niin tosi kestävää ja hyvää.

    Tämä se on se todella tärkeä asia!

    Toivotamme asiakkaillemme ja yhteistyökumppaneillemme Hyvää, Rauhallista ja Siunattua Joulua ja Uutta Vuotta 2019!

    Terttu ja Reijo Niemelä, yrittäjät

    Lue lisää
  • 08.06.2018
    Soitea ja Sotea

    Sosiaali- ja terveyspalvelualan kokonaisuudistusta Sotea on Suomessa väännetty ja käännetty melkein joka kiveä myöten jo ainakin yhden kymmenen vuoden ajan. Hallituksella on kova kiire saada vihdoin tämä asia maaliin. Opposition tavoite näyttäisi olevan saada asia edelleen venymään, mielellään yli seuraavien eduskuntavaalien. Kovin hyvältä ei juuri nyt näytä, ainakaan hallituksen kannalta. Kiirettä ja kritiikkiä pukkaa.

    Suomessa jo perustuslain mukaan kansalaisten hyvinvointi on valtion suojeluksessa. Julkisen vallan on turvattava kaikille riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut (19§). Tätä tehtävää hoitamaan on maassa oltava sellainen järjestelmä, että kenenkään sosiaalinen turvallisuus ei ole uhattuna. Jos julkinen valta – siis valtio, kunnat ja kuntien yhteenliittymät – eivät kykene tähän yksin, sen, siis julkisen vallan, on kutsuttava mukaan vastuunjakoon yksityisiä toimijoita eli yrityksiä ja ns. kolmannen sektorin toimijoita eli esim. yhdistyksiä.

    Tämä julkisen vallan ”monopoli” sosiaali- ja terveyspalvelualalla murtuu vaivalloisesti, kitisten ja natisten. Monissa kunnissa ajatellaan edelleen, että meidän on yksin hoidettava tämä homma. Jotkut kunnat taas ovat antaneet julkisesti rahoitettujen palveluiden tuottamisvastuun kokonaan yksityisille toimijoille, yleensä suurille mammuttiyrityksille. Ja niitäkin kuntia on, joissa vastuuta on osittain jaettu myös yrityksille. Meitä mammutteja pienempiäkin yrityksiä on mukana tuottajina.

    Keski-Pohjanmaalla järjestämisvastuuta kantaa pirteä ja kehittymishaluinen Soite-kuntayhtymä. Pieni verrattuna moneen muuhun aluehallintoon verrattuna, mutta pippurinen! Niin pippurinen, että ainakin näin yksityisen yrityksen näkökulmasta liiaksikin yrittää yksin selviytyä kasvavasta vastuusta. Toki tehtäviä on herunut meillekin, mutta enempäänkin olisimme valmiita. Monet meistä olemme investoineet merkittävästi omaan palveluvarustukseemme juuri siinä toivossa, että saisimme lisää vastuuta.

    Julkinen sektori odottaa kuin kuuta nousevaa mitä valtionhallinto saa aikaan. Tuleeko maakuntauudistus ja valinnanvapaus ja milloin mahdollisesti.  Me yksityiset yritykset elämme kuitenkin hetkessä – nyt ja tässä – ja olisimme notkeina valmiit jo nyt lisätehtäviin. Me Soiten alueen yrittäjät huudamme päättäjien suuntaan: Antakaa meidän tehdä enemmän sitä työtä, jota me osaamme ja rakastamme. Emme ole uhka kenenkään työpaikoille, työtä riittää varmaan jokaiselle. Me sen sijaan olemme kovin riippuvaisia päätöksistänne. Meidän asiakkaamme kun tulevat melkein kokonaan Soiten suunnalta ja valtuuksin.

    Mitä tahansa Sotelle tapahtuukin, Soite säilyy meidän yhteistyökumppaninamme. Ja ihmiset tarvitsevat kaiken aikaa laadukasta ja arvokasta hoivaa ja huolenpitoa. Siihen me olemme sitoutuneet!

    Lue lisää
  • punkkibussi
    08.05.2018
    Nyt on punkkirokotusten aika – ottakaa ihmeessä rokotus!

    Kevät on Keski-Pohjanmaan Hoitopalvelussa erityisen liikkuvaa työnteon aikaa. Kuljemme nimittäin pitkin Pohjanmaan rannikkoa Kristiinankaupungista Kemiin ja sisämaahankin aina Kainuuseen saakka tarjoamassa ihmisille rokotuksia puutiaisaivotulehdusta (TBE) vastaan. Olemme liikkuneet asialla vuodesta 2005 saakka. Ensimmäisinä Suomessa muuten!

    Jännää miten tämäkin asia jakaa ihmisten mielipiteitä. Jotkut ovat sitä mieltä, että tässä yritys tekee pelkkää bisnestä vakavalla asialla. Okei, bisnestähän se yrittäjä koettaa tehdä, jokainen yrittäjä. Mutta itse näemme kyllä itsemme enemmän palveluntuottajana, joka tarjoaa ihmisille ainoaa tarjolla olevaa keinoa suojata itsensä vakavaa tautia vastaan. Suurin osa ihmisistä - ja tässä nojaamme välittömään palautteeseen, jota saamme kentältä -  näkee toki asiassa hyvän tavan saada helposti turvallinen mieli lastensa ja itsensä kesänviettoon. Kaikki eivät luonnollisestikaan tarvitse punkkirokotusta. Vain sellaiset, jotka asuvat tai oleskelevat tai muuten liikkuvat punkkeja vilisevillä alueilla tai lomailevat sellaisissa paikoissa.

    Suomi ei ole erityisen punkkirikasta aluetta verrattuna esim. Keski-Euroopan tai Baltian maihin. Silti Suomessakin punkkien levinneisyysalueet laajenevat. Erityisesti Turun Yliopisto on tehnyt tätä koskevaa tutkimustyötä. Käsityksemme on, että jokainen, joka on saanut punkeista virustartunnan tai sen toisen punkkien levittämän taudin eli borrelioosin, ovat valmiita varoittamaan ihmisiä: ottakaa ihmeessä rokotus! Selvyyden vuoksi todettakoon tässäkin, että rokotus ei suojaa borrelioosilta, vaan ainoastaan puutiaisaivotulehdukselta. Borrelioosia voidaan hoitaa antibiooteilla, koska se on bakteeripohjainen tauti.

    Viime vuonna Suomessa sai TBE-tartunnan 82 ihmistä. Se on enemmän kuin milloinkaan THL:n tilastoimana aikana. Luku voi tuntua pieneltä, riippuu vähän mihin sitä vertaa, mutta jokainen näistä tartunnoista olisi ollut estettävissä vastarokotuksella.

    Siksi me olemme keväisin liikkeellä, emme ensisijaisesti bisnestä tekemässä, vaan ensisijaisesti palvelemassa ja antamassa ihmisille mahdollisuuden tautiturvalliseen ja punkeista huolettomaan arkeen tai  lomanviettoon tai työmatkoihin. Täydellisen vapaaehtoisuuden pohjalta!

    Lue lisää
  • Keski-Pohjanmaan Hoitopalvelu Oy
    30.01.2018
    Keski-Pohjanmaan Hoitopalvelu Oy - 25 vuotta ihmisen ehdoilla

    Mistä on kulunut 25 vuotta? Vuodesta 1993! Millaisessa Suomessa silloin elettiin? Rankan laman polvilleen, miltei kanveesiin, pudottaman kansan Suomessa! Taisi silloinen arkkipiispakin kehottaa, että olisiko nyt suomalaisten aika mennä polvilleen? Tarkoitti varmaan syvällisiä! Irtisanomisia alkoi työpaikoilla olla ennätysmääriä, yrityksiä meni konkurssiin kuin heinää lakoon. Virkoja ei perustettu eikä avattu haettaviksi julkisella sektorilla. Suomi oli kuilun partaalla. Poikkeustilan julistaminenkin taisi olla aivan lähellä.

    Ja silti yksi sinnikäs nainen päätti perustaa oman terveyspalvelualan yrityksen. Päätti siis työllistää itse itsensä. Katselin läheltä! Oli hänenkaltaisiaan tietenkin muitakin. Syntyi Keski-Pohjanmaan Hoitopalvelu.

    Miten yritys syntyy? Tarinoita on varmaan monta. Ehkäpä 100+! Yksi on varmaan tuo: kun ei ole mistä ottaa, pitää itse tehdä! 25 vuotta sitten ei ollut paljon vaihtoehtoja. Tänään jo viimeistään yläasteella koululaisia aletaan valmentamaan yrittäjyyteen. Silti vain pieni osa ryhtyy yrittäjiksi. Ja oikeastaan hyvä niin, koska pettymyksiä tulisi paljon, jos edellytyksiä yrittäjiksi ei olisikaan. Silti yrittäjyyskasvatus on hyvä asia. Sillä ohjataan oikeaan suhtautumistapaan toimeentuloa ja ylipäätään talouden syntyä kohtaan. Raha ei kasva puussa eikä sitä kanneta syliin.

    Yrityksen syntyyn tarvitaan lamppu ja virtaa. Lamppu ei syty, jos ei ole virtaa. Liikeidea on lamppu ja idean jalostaminen yritykseksi, visio, on virta, joka saa lampun palamaan. Menisikö se jotenkin näin? Tai sitten ei.

    Tänään, 25 vuoden kuluttua tuosta laman laaksosta, sama nainen ja muutama hänen mukaansa saama hyvä kaveri ja sama yritys työllistää kuukausittain yli 50 ihmistä. Se tarkoittaa, että joka kuukausi pitää löytyä rahaa reilusti yli 100 000 euroa noiden ihmisten palkkoihin. Kuluneiden 25 vuoden aikana yritys on ollut rakentamassa aivan rakennustyön ytimessä kahta isoa asumispalvelutaloa Kokkolaan ja kahden tai kolmen muun rakennusprojektin kanssa suunnittelemassa ja vaikuttamassa lopputulokseen.

    Tänään Keski-Pohjanmaan Hoitopalvelu Oy tunnetaan Kokkolassa ja lähiympäristössä laadukkaasta ja ammattitaitoon panostavasta ihmisläheisestä hoitotyöstä. Yritys on osaavien, ammattitaitoisten, sitoutuneiden ja tunnollisten työntekijöiden työpaikka. Ihmisen hoitamista – ammattitaidolla ja sydämellä, kuuluu yrityksen  tunnusslogan. Tänään, valtakunnallisen sosiaali- ja terveysalan tarpoessa uudistusten ja isojen haasteiden maastossa, yritys luottaa hoitotyön laatuun ja ihmisen kunnioittamiseen ja luovii eteenpäin osaamisensa mukaisesti ja ennakkoluulottomasti hoidon tarpeessa olevien lasten, aikuisten ja ikäihmisten keskellä.

    25 vuotta on antanut itseluottamusta ja nöyryyttä, auttamishalua ja yhteistyökykyä julkisen sektorin kanssa. Ja vaikka julkisen terveyspalvelualan monopoli murtuukin kitisten ja natisten, uskomme silti hyvään huomiseen.

    25 vuotta on sen opettanut.

    Reijo Niemelä, toimitusjohtaja

    Lue lisää
  • 02.01.2018
    Päin tuulta - valoa kohti

    Uuden edessä olemme aina enemmän tai vähemmän epävarmoja. Vain pieni osa asioista on sellaisia, että tiedämme niiden toteutuvan ajatellulla tavalla. ”Ennustaminen on vaikeaa, varsinkin tulevaisuuden”, sanoi jo aikoinaan valtioviisas Ahti Karjalainen. Mistä mahtaakin johtua, että jokaisen uuden vuoden alussa tuntuu, että taas on edessä entistä enemmän vaikeasti ennustettavia asioita. Johtuneeko ihmisen psyyken rakenteesta: haluaisimme tietää enemmän kuin mihin mahdollisuutemme riittävät. Vaan kun kapasiteettimme ei riitä. Ja sitten olemme epävarmoja ja pelkäämme tulevaa. Kurotamme mieluusti kuuseen, mutta kapsahdamme helposti katajaan!

    Hoitoalalta löytyy ainakin yksi pomminvarma asia, joka luo epävarmuutta ja ettei vaan pelkoakin. Tahtoisimme tämän uuvuttavan sote-meuhkaamisen läpi näkevämme jo maaliin. Tuleeko sotesta totta? Jos tulee, niin miten käy ihmisten hoitoon pääsyn paranemisen kanssa? Miten käy kustannusten säästymisen kanssa? Miten käy meidän pienten ja vähän sitä isompien yksityisten palveluntuottajien? Riittäkö meille tehtäviä? Pitääkö olla riittävän iso selvitäkseen? Milloin uusia tuulia uhkuvat puheet ja sanat muuttuvat konkretiaksi?

    - Ken elää se näkee!

    Asioilla on taipumus aina ratketa jotenkin. Niin käy tänäkin vuonna. Jos ei näin niin sitten noin. Emme ole sokean kohtalon kuljetettavina, vaan me itse ratkaisemme asiamme tavalla tai toisella. ”Tulevaisuus ei tule, se tehdään”, sanoi toinen valtioviisas Esko Aho aikoinaan. Perusasiathan tässä ihanassa 100-vuotiaassa Suomessa ovat vallan hyvin. Vapaus, sisukkuus, yritteliäisyys, toisista huolehtiminen, puhumattakaan ihmisarvosta ja tasa-arvosta. Emme me suomalaiset niitä saa sössityiksi yhden vuoden aikana, vaikka kuinka möhlisimme. Ja emmehän me sitä paitsi möhli. Arvomme ovat niin syvällä historian maaperässä. Me käymme päin tuulta ja tuiverrusta sisulla ja hyvällä osaamisella! Eiköstä niin?

    Vuoden alku on valoa kohti kulkemista.

    Lue lisää
  • 13.12.2017
    Joulukirje asiakkaillemme

    Lämmin Joulutervehdyksemme, arvoisa asiakkaamme!

    Onkohan milloinkaan sotien jälkeen puhuttu itsenäisyyden hankkimisesta niin paljon kuin tänä vuonna. On ollut syytäkin puhua, onhan rakas isänmaamme selvinnyt itsenäisenä kokonaiset 100 vuotta. Monet teistä, asiakkaistamme, olette joko vielä kauemmin eläneitä tai ainakin melkein yhtä kauan. Kunnioitamme teidän panostanne isänmaamme hyväksi. Emme olisi tämän nykyisen hyvinvoinnin keskellä ilman Teitä!

    Sitten meille on suotu suuri kunnia ja haaste palvella elämänkaaren aivan alkupäässä taapertavia pienokaisia ja vähän varttuneempiakin lapsia sekä heidän perheitään. Olemme ottaneet tämän suurena luottamuksen osoituksena hoitotyötämme kohtaan. Vaikka ajoittain on haasteellistakin on ollut, parhaamme olemme yrittäneet ja edelleen yritämme.

    Kaikille Teille, olitte sitten elämänjuoksun alku- tai loppupäässä tai jossain sillä välillä, haluamme sanoa: Olette meille tärkeitä ja rakkaita! Ammattitaitoiset ja sydämellään työtä tekevät hoitajamme ja muu henkilökuntamme kaikki me tahdomme tehdä parhaamme.

    Kiitämme kuluneen vuoden vaiheista, siitä että olette tarjonneet meille mahdollisuuden auttaa ja palvella – ammattitaidolla ja sydämellä – kuten tunnuslauseemme kuuluu! Palvelemme Teitä vuoden jokaisena päivänä, aamusta myöhään iltaan tai aamusta aamuun.

    Tuokoon pian saapuva Joulu Teille jokaiselle Rauhan ja Hyvän mielen! Vaikkakin ehkä kivun ja sairauden ja ikääntymisen sekä huolten keskelle. Me olemme vierellänne siinä!

    Rauhallisen ja Siunatun Joulun terveisin koko henkilökuntamme puolesta

    Terttu ja Reijo Niemelä, yrittäjät

    Lue lisää
  • 05.12.2017
    "Sydänpuoli säätä vasten"

    Suomalaisen kansallistunnon mestaritulkki Kari Tapio kertoo eräässä laulussaan rakennuspuuhista isän kanssa. Ulkovajaa laudoittaessaan isä ohjeisti apulaiselleen pikkupojalle: ”Muista aina poika, lauta sydänpuoli säätä vasten. Silloin se kestää kauemmin”.

    Suomi on elänyt 100 itsenäisyyden vuotta, pisimmältään sydänpuoli säätä vasten. Eikä ”sää” ole todellakaan aina ollut kovin suotuisa. Alkutaipaleella ja toisenkin sodan aikana tuppasi olemaan haasteellista, kun kimppuun hyökättiin. Mutta juuri silloin, kun oli vaikeinta, "lauta laitettiin oikein päin" eli kansa oli sydänpuoli säätä vasten. Kun lunta ja tuiskua tuli tupaan ovista ja ikkunoista, Isänmaan itsenäisyyden varjeleminen oli ”sydämen asia”. Kaveria ei jätetty ja kaverillekin jätettiin eikä pienistä maristu! Jäljet ovatkin sitten historiaa.

    Mahdammeko me ”helppojen” vuosikymmenten ihmiset tunnistaa tuon laulun läksyn? Voi olla – ja onkin – että joskus lauta on lipsahtanut väärin päin, ja silloin se ei ole kestänyt kovin kauan. Tässä on meille itsetutkistelun ja haasteen paikka. Millä tahansa rehellisellä työllä rakennammekin tätä maata, sydän tulisi olla säätä vasten.

    Onnittelut, 100-vuotias Suomi! Onnittelut me!

    Lue lisää
  • 10.11.2017
    Ethän jätä minua!

    Olin alle kouluikäinen. Muistan kristallinkirkkaasti, kun olimme kahdestaan äidin kanssa metsässä marjastamassa. Etäältä kuului risujen raksahtelua ja kalinaa. Pelotti. En osannut ajatella, että miehiä oli metsällä ja he todennäköisesti kalistelivat karhujen varalta. Hakeuduin äidin lähelle ja sanoin: ”Ethän jätä minua!” Äiti luonnollisesti vastasi turvallisesti painottaen jokaista sanaa: ”En varmasti jätä!”

    Yli 60 vuotta myöhemmin olimme käyttämässä vanhaa äitiäni sairaalassa. Lääkärin odottelu kesti ja kesti. Piti jo lähteä käymään kotona. Kerroin äidille, että kävisimme kotona ja tulisimme sitten uudelleen, vaikka oli jo myöhä. Äiti tarttui käteeni ja katsoi minua hätääntynein silmin: ”Ethän vain jätä minua tänne!” Lähtöaikeet jäivät siihen ja vakuutin, etten varmasti jätä. Ja jäimme odottamaan lääkäriä.

    Miten kummassa muistinkaan tuona hetkenä juuri tuon lapsuuden tilanteen metsässä. Ympyrä oli sulkeutunut. Vastuun ja välittämisen ympyrä. Kummassakin tarvitsimme turvan tunnetta.

    Tässä on ihmisen huoli: Ethän jätä minua! Ja silti niin moni - lapsi, aikuinen, vanhus - jää yksin.

    100-vuotias Suomi on esimerkki siitä, ettei ”kaveria ole jätetty”. Rehellisyyden nimissä kyllä joskus on niinkin käynyt, ”ettei kaverille jätetty”. Mutta pääasiassa on huolehdittu toisista, vanhemmat lapsistaan, aikuiset toisistaan, hoitajat hoidettavista, kodin menettäneen perheen  läheiset ja tuttavat tai ventovieraat menetyksen kokeneista, lapset vanhuksistaan.

    Entäpä jos kukaan ei välittäisi tai jos kukaan ei haluaisi valita hoitotyötä ammatikseen? Kyllä onnetonta olisi! Kyllä kylmää olisi!

    Mutta onneksi on heitä, jotka suostuvat hoitamaan, pesemään, vaatettamaan, rakentamaan tuhoutunutta, käymään kaupassa, olemaan jalkoina, käsinä, sydämenä. Ihmisenä ihmiselle.

    Lue lisää
  • 02.10.2017
    "Ikäpolvet yhdessä"

    ”Ikäpolvet yhdessä”

    Jokasyksyistä Vanhusten viikkoa vietetään maassamme 1.-8.10.2017 teemalla ”Ikäpolvet yhdessä”. Myös oma yrityksemme on pyrkinyt noteeraamaan tämän teemaviikon erilaisin tapahtumin ja aktiviteetein. Miten hyvin osuvia nämä teemat ovatkin aina olleet! Niin nytkin. Sopii mainiosti myös Suomi 100 –teemavuoden kehyksiin.

    Mistä mahtavat lasten ja nuorten sukupolvet saada arvokkaampaa ja aidompaa evästä elämään kuin ikäihmisiltä. Ja myös toisinpäin: miten virkistäviä terveisiä voivatkaan ikäihmisten arkeen tuoda monen alenevan sukupolven jäsenet. Lasten, lastenlasten ja lastenlastenlasten – joissakin tapauksissa vielä lastenlastenlastenlastenkin – pelkkä näkeminen ilahduttaa ikähaitarin väistyvässä päässä olevia. Ilo ja hyöty on molemminpuolista ja monin tavoin palkitsevaa.

    Samoin on tilanne elämän huolien ja surujen kanssa. Mitä enemmän jakajia sitä pienemmiltä  ne saadaan tuntumaan yhdessä eläen.

    Samaan hengenvetoon kuin tämän sanomme meidän on myönnettävä, että ajassamme on aivan liian paljon yksinäisiä ikäihmisiä.  Vanhuksesta tuntuu, että hän on ainoana suvusta tai perheestä jäljellä, kun kukaan ei käy tai soita. ”Ikäpolvet yhdessä” edustaa eräänlaista ideaalia. Sellaista, jota elämän pitäisi olla. Vaan kun se ei aina sitä ole. Ideaali ja reaali eivät aina ole sisaruksia!

    Me, joille on uskottu kaikenikäisten ihmisten hoitaminen ja rinnalla kulkeminen, yritämme osaltamme tehdä reaalista ideaalia. Ei onnistu sekään aina, mutta yrittää täytyy. Sitä on ammattitaidon ja sydämen likoon laittaminen.

    Reijo Niemelä
    toimitusjohtaja

    Lue lisää
  • 20.09.2017
    Yhteisö on enemmän

    Lähestymme Suomi 100 -juhlavuoden H-hetkeä. Jokaisella meistä on lupa tuntea ilonsekaista jännitystä tulevasta juhlasta. Kollektiivinen kansallistunne saa nyt jos koskaan näkyä ja tuntua. Järjellisissä ja rauhanomaisissa raameissa luonnollisesti. Mennyt 100 vuotta ja tuleva aika paiskaavat rehdisti kättä.

    Sanotaan, että esim. perhe on enemmän kuin sen jäsenten lukumäärä. Perhe on yhteisö. Se on toimiva yksikkö. Se on enemmän kuin sen jäsenet erikseen. Yhteisö toimii ainakin osin eri tavoin kuin sen jäsenet. Se on solu, joka jakautuu, mutta pysyy yhdessä. Samaa voidaan sanoa melkein mistä vaan ihmisten yhteisöstä. Suomikaan ei olisi selviytynyt itsenäisenä 100 vuotta, ellei sen kansa olisi ollut jotain muutakin kuin kansalaisten summa. Mutta se on selvinnyt. Juuri tästä syystä.

    Tätä yhteisön ja yhteisöllisyyden esiin huutoa tarvitaan tänä aikana enemmän kuin koskaan! Kun näkee lasten ja nuorten - aikuistenkin! - tuijottelevan kännyköittensä pieneen ruutuun ollessaan porukalla koolla, juttelematta keskenään lainkaan, tai kulkiessaan kadulla, jopa pyörällä ajaessaan katse ja kädet naulittuina kännykkään, tulee huoli. Missä on kasvotusten kommunikoiva yhteisö, jossa jäsenillä on asiaa toisilleen?

    Hoitotyössä yhteisö ja yksi paiskaavat hienolla tavalla kättä! Hoitoa tarvitseva saa kokea, että hänestä huolehtii jokin joukko, yhteisö. Se voi olla perhe, ystäväjoukko, sairaalan väki tai yrityksen hoitajat. Hienoa ja kunnioitusta herättävää on toki sekin, että puoliso hoitaa yksin omaishoitajana puolisoaan. Mutta se ei ole ollenkaan hienoa, jos omaishoitaja jätetään yksin vastaamaan omaisensa hoidosta. Aina pitäisi olla taustalla jokin asiasta tietoinen tukijoukko, joka ottaa vastuun, kun yhden voimat eivät riitä.

    Voisiko maamme juhlavuosi olla haastamassa juuri tähän: Yhteisö on enemmän?

    Reijo Niemelä
    toimitusjohtaja

    Lue lisää

Suosittele meitä

Facebook Twitter 1Jaa